Ellaren Iida kävi huhtikuun lopussa Boston Outdoor Expossa tutustumassa yhdysvaltalaiseen messukulttuuriin. Monipuolinen tapahtuma tarjosi erilaisten tuote-esittelyjen, ohjattujen joogasessioiden, selviytymistyöpajojen ja lajikokeilujen ohella mielenkiintoisia puheenvuoroja ja paneeleja, joiden vahvana aiheena oli, että luonto kuuluu kaikille.

Boston Outdoor Expossa useat osaajat ja asiantuntijat painottivat puheenvuoroissaan luonnossa liikkumisen ja ulkoilun tasa-arvoa, saavutettavuutta ja inklusiivisuutta. He jakoivat omia kokemuksiaan siitä, miten viestintä, valokuvat, stereotypiat ja suoranainen vihapuhe luovat retkeilyn ja ulkoilun maailmaan ilmapiiriä, jonne monet eivät usein tunne olevansa tervetulleita.

Stereotypioista eroon

Vuorikiipeilijä ja talviretkeilijä Mardi Fuller korosti puheessaan “DEI in the outdoors”, että Yhdysvaltojen historiallinen rasismi on estänyt mustia ihmisiä osallistumasta luontoon ja ulkoiluun.

Kyselytutkimusten mukaan hyvinvoinnin hakeminen luonnosta on erittäin tärkeää kaikille yhdysvaltalaisille etnisestä taustasta riippumatta, mutta poluilla tämä ei näy. Luonnon, rantojen ja uimapaikkojen huono saavutettavuus näkyy myös Yhdysvaltojen hukkumistilastoissa: Mustat 10–14-vuotiaat nuoret hukkuvat uima-altaisiin 7,6 kertaa useammin kuin samanikäiset valkoiset nuoret.

Fullerin mukaan rasistiset rakenteet ovat juurtuneet syvälle Yhdysvaltojen retkeilykulttuuriin. Vastaanottavan ilmapiirin luomisen lisäksi on tärkeää antaa enemmän johtavia rooleja niille marginaalisille ryhmille, joille tällaista oikeutta ei ennen ole annettu.

Mardi Fuller esittelemässä tilastoja luonnon merkityksestä hyvinvoinnille.

Kaikenkokoiset ihmiset luontoon

Keskustelujen toistuvana teemana oli myös pluskokoisten osallistaminen ulkoilun maailmaan. Fatgirlrunning-blogistaan tunnettu ultrajuoksija Mirna Valerio (“the Mirnavator”) kertoi juttutuokiossaan kokemuksistaan isokokoisena naisena hoikkien kestävyysurheilijoiden maailmassa.

“Outdoors is for everybody”, Valerio toi esille.

Ultrajuoksija Mirna Valerio kertoi nauttivansa erityisesti polkujuoksusta, jossa voi olla luonnon ympäröimänä.

Arwen Turner ja Paige Emerson käsittelivät puheenvuorossaan “Fat bearable behavior: Being body inclusive outdoors” aihetta lisää. Heidän mukaansa ulkoilun saavutettavuutta voidaan lisätä tarjoamalla laajemmin varusteita ja tietoja reiteistä.

Isojen kokojen retkeilyvarusteille – niin vaatteille, repuille kuin kajakeillekin – on tarvetta, ja Turner vastasi tähän perustamalla yrityksen, joka valmistaa ulkoiluvaatteita isokokoisille liikkujille. Emerson puolestaan arvioi retkeilyreittejä pluskokoisen henkilön näkökulmasta Chubby Hiker Reviews -Instagram-tilillä.

Naisten ääntä kuuluviin

”Women in the Outdoors – sharing perspectives” -paneelissa tuotiin esille naisten näkökulmia. Paneeliin osallistuivat Turnerin ja Emersonin lisäksi ulkoiluharrastaja, eräensiapuosaaja ja joogaopettaja Meg Stewart sekä kestävyysretkeilijä ja valmentaja Sarah LaCourse.

Keskustelunaiheita olivat niin turvallisuus, ravinto kuin terveyskin. Vinkkinä yksinään retkeileville naisille oli esimerkiksi kuvata asunsa ennen retkeä ja lähettää se läheiselleen katoamisen varalta. Hyödylliseksi koettiin myös kuukautiskupit ja -levyt, jotka vähentävät jätemääriä ja ovat hygieenisempi vaihtoehto.

Keskustelua heräsi myös erilaisista oletuksista ja stereotypioista. Stewart mainitsi saaneensa vihakommentteja siitä, että on retkeilevä äiti, kun taas muut mainitsivat painineensa ruokasuhteensa kanssa. LaCourse jakoi myös huomioitaan endometrioosista ja syömishäiriöstä toipumisesta.

Positiivista ilmapiiriä rakentamassa

Kaikki puhujat kannustavat ihmisiä ulkoilemaan omien kykyjensä, taitotasonsa ja kiinnostuksensa mukaan. Niin Fuller kuin Emersonkin ehdottivat, että tavoitteellisuuden sijaan ulkona liikkumisen keskiössä voisi olla itse retki.

“Ulkona olemisen ei tarvitse olla vaikeaa”, Paige Emerson totesi.

Puhujat korostivat avointa kommunikaatiota ja oman kehonsa tuntemista. Retken aikana on hyvä jakaa omia tuntemuksiaan, tietää omia rajojaan ja kertoa muille ryhmässä omista tarpeistaan.

Valerio totesi, ettei voi vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin tai vihapuheeseen, mutta ne eivät saa vaikuttaa hänen omiin päämääriinsä ja tavoitteisiinsa. Vaikka ultrajuoksijoiden maailma ei tunnu avoimelta kaikenlaisille kehoille, sen ei pidä olla kenellekään este.

”Olipa kehosi millainen tahansa, sinulla on oikeus olla ulkona”, Valerio kiteytti.

Arwen Turner (oik.) ja Paige Emerson (vas.) esittelemässä vastausehdotuksia mikroaggressioihin*.

Avoimuuden kautta eteenpäin – myös Suomessa

Suomalaisten suhde luontoon on vahva, ja lähiluonto on pääosin helposti saavutettavissa. Näitä asioita voimme arvostaa yhdessä.

Positiivisen ilmapiirin vaaliminen on Suomessakin tervetullutta, niin ihmisten hyvinvoinnin kuin luonnon suojelemisenkin kannalta. Erilaisten näkemysten ja kokemusten huomioiminen rikastuttaa näkemyksiämme maailmasta.

Luonto kuuluu kaikille – antakaamme siis kaikille tilaa nauttia Suomen upeasta luonnosta ilman kyseenalaistamista, vieroksumista tai hämmästelyä.

*Esimerkkejä mikroaggressioista

Mikroaggressiot ovat pieniä tekoja, jotka pitävät sisällään loukkaavia tai syrjiviä asenteita. Halventavien, vähättelevien ja vitsailevien kommenttien lisäksi ne voivat olla kehuiksi puettuja, hienovaraisia ja tahattomia. Yksittäinen mikroaggressio ei välttämättä ole painoarvoltaan suuri, mutta kun yksilö altistuu niille jatkuvasti, hänen hyvinvointinsa ja itsetuntonsa heikkenevät.

Tässä on muutamia esimerkkejä mikroaggressioista:

“Pärjäätköhän varmasti tällä reitillä?”

Tunnetko kyseisen henkilön kehon ja toimintakyvyn paremmin kuin hän itse? Onko kyseenalaistaminen aiheellista?

“Hienoa, että ulkoilet! Siitä se lähtee!”

Sanotko kaikennäköisille ulkoilijoille samaa? Mistä tiedät, että ulkoilija on vasta-alkaja? Oletatko, että henkilö ulkoilee esimerkiksi laihduttaakseen?

“Vau, enpä tiennytkään, että sinunlaisesi ihminen haluaisi lähteä retkeilemään!”

Miksi kyseinen henkilö ei olisi kiinnostunut luonnosta siinä missä muutkin ihmiset? Teitkö yleistyksiä ja oletuksia heidän ulkonäkönsä perusteella?

Mikroaggressiot on hyvä tunnistaa omasta puheestaan ja ajattelutavoistaan. Mikroaggressioiden sijaan voit esimerkiksi sanoa:

“Moi!”
“Hyvää retkeä!”
“Mahtava sää!”
“Hyvä päivä retkeillä!”
“Näittekö kuukkelin tuolla laavulla?”

Luontomatkailun ja ulkoilun teemoja rapakon takaa: Boston Outdoor Expon satoa